Ne hormonit

Melkein jokainen meistä naisihmisistä syö jossain vaiheessa elämäänsä progestiinia. Se on progesteronin synteettinen muoto, jota on ehkäisypillereissä, vaihdevuosien hormonikorvaushoidoissa ja totta kai ehkäisyrenkaassa, hormonikierukassa ja minipillereissä. Mitä eroa sitten progestiinissa ja progesteronissa on käytännössä sen lisäksi, että ensiksi mainittu on keinotekoista? Kuten arvata saattaa, synteettinen progesteroni ei vastaa aitoa. Progesteronin synteettinen muoto muistuttaa läheisesti kemialliselta rakenteeltaan elimistön tuottamaa hormonia, mutta ei ole identtinen. Hormoneissa pienikin eroavaisuus kuitenkin merkitsee paljon: toisiaan muistuttavat myös testosteroni ja estradioli (yksi 12 estrogeenista), joista toinen kertoo elimistölle sen olevan nainen, toinen mies.

Siten myös progesteroni ja progestiini saavat elimistön reagoimaan eri tavalla. Progesteronin tehtäviin elimistössä kuuluvat paitsi elimistön valmistaminen raskauteen myös mm. serotoniinitasojen säätely ja immuunipuolustustehtävät. Progesteroni myös ehkäisee mm. rinta- ja munasarjasyöpää. Synteettinen versio, progestiini, säätelee kyllä tehokkaasti naisen hedelmällisyyttä, mutta sillä voi olla hintansa. Jokaisen nainen tietää, että tyttöjen juttuja tuttavapiirissä jutellessa tulee ilmi, etteivät pillereitä syövien ärtyisyys, mielialamuutokset, migreenit, unettomuus, hiivatulehdukset, virtsatietulehdukset, itkuisuus, seksihalujen väheneminen ja limakalvojen kuivuus välttämättä olekaan aivan urbaaneja legendoja. Sama pätee myös vaihdevuosihoitoihin. Siinä missä elimistön progesteroni ehkäisee syöpää, progestiinin puolestaan vahvasti epäillään aiheuttavan sitä.

Bioidenttistä progesteronia on silti osattu valmistaa jo 1930-luvulta asti, jolloin Russel E. Marker keksi, että Etelä-Amerikassa kasvavasta villijamssin sapogeniinista voi kemiallisella prosessilla tehdä identtisen kopion aidosta progesteronista. Kasveja ei kuitenkaan voi patentoida ja luonnollisen progesteronin säilyvyys oli melko lyhyt, joten seurauksena oli, totta kai, se ettei yksikään lääketehdas halunnut valmistaa verrattain vähän voittoa tuottavaa bioidenttistä progesteronia. Sen sijaan pian kehitettiin täysin synteettinen, patentoitavissa oleva versio, progestiini. Se teki sen mitä toivottiin: ehkäisi raskaudelta, vaikkei progesteronia suoraan vastannutkaan. Sen jälkeen hormoniehkäisy on paitsi vapauttanut naisen, myös kasvattanut tuntuvasti lääketehtaiden tuottoja. Verrattuna esim. kuparikierukkaan pillerit ovat lääketehtaille huomattavan paljon kiinnostavampi ehkäisymuoto markkinoitavaksi juuri taloudellisista syistä.

Hormonikorvaushoidoissa eritoten maailmalla bioidenttinen progesteroni on luontaislääketieteen nousun myötä alkanut uudelleen kiinnostaa. Tutkimusta progestiinien ja bioidenttisten progesteronien välillä on tehty jo jonkin verran, jälkimmäisen kunniaksi. Yhteenvetoja ja viitteitä joihinkin tutkimuksiin mm. tästä linkistä. Niin kauan kuin bioidenttisenkään progesteronin toimivuudesta ei ole täyttä varmuutta, on parasta optimoida oman elimistönsä toiminta mahdollisimman terveellisillä elämäntavoilla ja ravinnolla, jotta sen oma progesteronin tuotanto olisi vakaata ja jatkuisi mahdollisimman pitkään. Jos ongelmia vielä sen jälkeen tulee (alkuperäiskansoilla ei huhupuheiden mukaan ole vaihdevuosiongelmia) riittää kaikenmoista yrttiä vitex agnus castuksesta, macasta ja villijamssista lähtien kokeiltavaksi ensi hätään.