Valoa pimeyteen

Kynttilät ovat lohduttoman pitkän ja tummanpuhuvan tulevan puolen vuoden pelastus. Joka syksy näihin aikoihin etsin lyhdyt, ostan lämpökynttilöitä ja alan polttaa suitsukkeita. Viime talvena ymmärsin ensimmäistä kertaa, että kynttilöilläkin on väliä, varsinkin jos niitä polttaa joka ilta, useita ja lähes puolet vuodesta.

Useimmat kynttilät on tehty joko parafiinista, steariinista tai näiden sekoituksesta. Ruohonjuuri myy myös soijakynttilöitä. Näistä paras vaihtoehto, huoneilman kannalta, on varmasti soijakynttilä. Ne ovat kalliimpia kuin tavalliset, paremman tuoksuisiakin, mutta niitä ei saa kaikkialta ja ne ovat kalliimpia. Viime käynnillä Ruohonjuuressa en myöskään löytänyt lämpökynttilöitä. Jäljellä olevista kahdesta vaihtoehdosta suosittelen steariinia. Se on kasvi- tai eläinperäisistä rasvoista tehty kynttilä, kuten mehiläisvahakynttilätkin, ja palaa puhtaammalla liekillä kuin parafiininen verrokkinsa. Steariinia saadaan sianihrasta, palmuöljystä tai turskanmaksaöljyä eristettäessä. Halvinta, ja huonointa, on parafiini, joka on öljynjalostuksessa ylijäänyt tuote. Parafiini, kuten yleensäkin maaöljypohjaiset tuotteet muodostavat palaessaan erilaisia myrkyllisiä kaasuja, kuten tolueenia ja bentseeniä, joita ei varsinkaan runsaasti kynttilöitä poltteleva ehkä haluaisi hengitellä. Seurauksena voi olla päänsärkyä ja väsymystä, öljyn palamisesta syntyvät kaasut ovat myös aina karsinogeenisia.

Tavallisissa kaupan kynttilöissä on aina ilmoitettu valmistusmateriaali, joka tästä lähtien kannattaa tarkistaa, ainakin jos on kynttilöiden suurkuluttaja.